*

Dani Niskanen Vaikutan, siis olen.

Isänpäivää on syytä juhlia jatkossakin

Isänpäivää juhlitaan taas ensi viikolla. Eilen ja tänään on kuitenkin keskusteltu siitä, pitäisikö jatkossa isänpäivän sijaan alkaa juhlia läheisenpäivää. Läheisenpäivään siirtymistä perustellaan muun muassa sillä, että isänpäivän vietto voi olla ahdistavaa lapsille, joilla ei omaa isää syystä tai toisesta ole. Tämä on tärkeä huomio, mutta itse olen sitä mieltä, ettei ongelma ratkea isänpäivän vietosta luopumalla.

 

Todellisuutta ei nimittäin voi muuttaa sanavalinnoin. Se, ettei isänpäivää enää kutsuttaisi isänpäiväksi, ei poistaisi sitä surua lapsen sydämestä, jonka oman isän menetys aiheuttaa. Pahimmillaan kielen neutralointi voisi johtaa jopa siihen, että ongelma saattaisi helpommin unohtua ja suru jäädä käsittelemättä. Tämä, jos mikä, ei olisi lapsen edun mukaista.

 

Aihetta pohtiessani soitin ystävälleni, jonka tiedän menettäneen pienenä isänsä. Sain luvan käyttää hänen tarinaansa esimerkkinä. Ystäväni kertoi, että isän menettämiseen liittyvä suru oli kyllä läsnä isänpäivän aikaan, mutta samoin se oli läsnä myös kaikkina niinä lukuisina kertoina arjessa, kun joku kavereista puhui isästään tai menetetty isä tuli mieleen muulla tavoin. Hän kuitenkin painotti sitä, että isänpäivä oli ja on myös hänelle erittäin tärkeä juhla, mahdollisuus muistella omaa isää ja käsitellä menettämiseen liittyvää surua. Isänpäiväkorttien tekemiseen hän osallistui tekemällä niitä isänsä isälle.

 

Ilokseni myös moni asiantuntija on noussut julkisuudessa puolustamaan isänpäivää. Lapsiasiainvaltuutettu Tuomas Kurttila vetosi kuntiin isänpäivän säilyttämisen puolesta ja puhui myönteisen ja kannustavan moninaisuuden ymmärtämisen - ei kieltämisen, puolesta. Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen taas muistutti, että meillä kaikilla meillä on isä, olipa hän kuollut, kadonnut lapsen elämästä tai olemassa koeputken välityksellä. Isänpäivästä luopumisen sijaan hän varautuisi siihen, että lapsi on surullinen, mikäli isää ei ole, ja haluaa tietää ja puhua asiasta.

 

Toimiessani Helsingin kasvatus- ja koulutuslautakunnassa olen päässyt tutustumaan lukuisiin valtavan osaaviin varhaiskasvatuksen ammattilaisiin. Minulla on täysi luotto siihen, että he ja kaikki muutkin päiväkodeissa ympäri Suomen työskentelevät osaavat isänpäivän vieton yhteydessä ottaa huomioon tilanteet, joissa ryhmässä on mukana lapsia, joilla ei omaa isää enää ole. Ratkaisu on välittäminen, ei isänpäivästä luopuminen.

 

Isyys on valtavan hieno ja elämää rikastava asia ja sitä on syytä juhlistaa jatkossakin. Sama koskee tietenkin aivan yhtä lailla myös korvaamattoman arvokasta äitiyttä ja äitienpäivää. Ei siis muuta kuin hyvää isänpäivää (jo etuajassa), kaikille isille!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Ei isää kannata juhlia. Korvataan isäinpäivä toisella äitien päivällä.

Käyttäjän vinettoa kuva
Juhani Penttinen

Isänpäivä on tärkeä kaupan kannalta. Kuten tiedämme niin esimerkiksi Stockmannin tuloksesta tulee leijonanosa joulumyynnistä. On tärkää että marraskuussa on tälläinen testipäivä jolloin voidaan vielä tehdä viime hetken viilauksia tavaravalikoimaan. Ja Ilkka Remes voi julkaista kirjansa hyvissä ajoin ennen joulua.

Käyttäjän JPiri kuva
Juhani Piri

Itse en ole koskaan mieltänyt isänpäivää "tuhlaus" päiväksi. Kortti ja halaukset riittää ihan vallan hyvin. Ehkäpä jopa yhdessä juhlallisemman aterian syöminen (kotona), mutta ei sekään mitään pakollista ole. Toki jotku voivat tuntea velvollisuudekseen ostella kaikenlaista materiaalista, mutta itse en näe isänpäivää tai äitienpäivääkään sellaisena.

Käyttäjän vinettoa kuva
Juhani Penttinen

Kärjistin asiaa.

Mutta lähtökohdat päivälle ovat puhtaasti kaupalliset Suomessa.Wikipediasta:

"...isänpäivän idea kehittyi Yhdysvalloissa pian äitienpäivän vanavedessä. 1940-luvun lopulla pohjoismaiset kauppiaat ehdottivat päivän viettämistä marraskuun toisena sunnuntaina, jolloin kaupoissa on vielä hiljaista ennen joulusesonkia...."

Käyttäjän JPiri kuva
Juhani Piri Vastaus kommenttiin #5

Tiedän kyllä tämän historian. Itselleni se ei ole sitä :) Toivottavasti ei monelle muullekkaan. Saavat myyntimiehet keksiä jonkin muun kommervenkkipäivän, esim lähimmäisenpäivän (ystävänpäivä II) jolloin ostellaan lahjoja KAIKILLE lähimmäisille, ei vaan isille ;)

Käyttäjän ErkkiJohansson1 kuva
Erkki Johansson

Ei voisi kiinnostaa vähempää. Olen aina siitä asti kun vanhin poikani syntyi toivonut, että läheiseni unohtaisivat isänpäivän minun kohdaltani. Se on onnistunut aika hyvin. Typerää muistuttaa isyyttä yhtenä päivänä vuodesta, koska kyseinen isä on joko 365,25 päivää vuodesta isä tai ei yhtenäkään.

Käyttäjän OutiMara kuva
Outi Mara

Minun isäni oli juhlapäivän arvoinen. Minun mieheni on juhlapäivän arvoinen. Halauksia, kortteja, hyvää ruokaa lapset tehneet innoissaan, aivan kuten itsekin. Keneltä isänpäivän juhliminen on pois? Se ei todellakaan ole mikään kulutusjuhlapäivä, vaan isi on päivänsankari ❤

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Läheisenpäivä on lähinnä (huono) vitsi.

Marko Parkkola

Joillainnon vain suuri hinku loukata miehiä ja mikä olisikaan parempi tapa tuoda esille miesvihaansa, kuin alkaa kutsua isää "läheiseksi". Olisinnkyllä ennemmin odottanut tällaista järjettömyyttä Espoon suunnalta kuin Helsingistä.

Käyttäjän VinKuukka kuva
Väinö Kuukka

Hieno ja kypsä kirjoitus. Lukiessani kokeilusta olin hyvin surullinen. Mietin, eikö yksikään lapsi ole menettänyt äitiään eikä äitienpäivä olisi vastaava ongelma. Siksi vaikuttimetkaan eivät tuntuneet aivan puhtailta.

Käyttäjän kainiemelainen kuva
Kai Niemeläinen

Isänpäivä voi olla joillekin kovin merkityksellinen, kuten kirjoituksesta huomaamme. Mutta kuten kommenteista näimme, monille meistä se on vain päivä.

Minun mielestäni voisimme alkaa viettää erillistä läheisenpäivää, miksei myös aviovaimonpäivää ja aviomiehenpäivää, avovaimonpäivää ja avomiehenpäivää tietenkin unohtamatta. Liputuspäiväksi tietenkin jokainen.

Tyttärenpäivä ja pojanpäivä pitää saada myös kalenteriin. Mitenkä olisi myös siskonpäivä ja veljenpäivä? Ja jos päivät loppuisivat kesken, voisi olla isosiskonpäivä ja pikkusiskonpäivä erikseen.

Èntäpä sitten isoisänpäivä ja isoäidinpäivä? Enonpäivä? Sedänpäivä? Tädinpäivä? Kumminpäivä?

Käyttäjän tit1839 kuva
torsti tuukkanen

Läheispäivä on kalenterissa jo valmiina.Joka päivä nimipäivää ja vielä erikseen ystävänpäivänä.
On aika osoittavaa vaihtaa isän päivä muuksi.Jäljet johtavat ”sylttytehtaaseen” ultrafeministienhölmöyksiin.Näiden
Ihmisten jatkuva touhuilu varhaiskasvatuksen parissa tulee aina silloin tällöin esiin ja aina tämä hömppä pääsee
otsikoihin.

Käyttäjän KaijaEnemark kuva
Kaija Enemark

Tällainen "tasa-arvoinen" lähimmäisenpäivä vähentäisi isän arvoa, juuri niinkuin blogisti sanoi - oli hän sitten enää luonamme tai ei. Isää kannattaa muistaa. "Lähimmäisenpäivä" kuulostaa lähinnä ideologiselta kikkailulta.

Toimituksen poiminnat